Hyvinvointia ei tarvitse suorittaa

Pimenevät illat ja viileä tuuli, se on syksy kolkuttelemassa taas ovella. On otollinen aika sille, että “jotain tarttis tehdä” kesän jälkeen. Harrastus on ehkä ollut tauolla ja on tullut syötyä vähän sitä sun tätä, ja nyt on “otettava itseä niskasta kiinni” ja tehtävä totaalinen ryhtiliike. “Salitreenit neljä kertaa viikossa, pari peruskestävyyslenkkiä, kehonhuoltoa vähintään kerta viikkoon ja ruokailut tietty tiukasti taas kuntoon, tällä lähtee!” Kuulostaako tutulta?

Muu arki rullaa taustalla ja parin viikon päästä alkaa uuvuttamaan, joten lyödään hanskat tiskiin ajatuksella “ei musta vaan ollut tähän, olenpa mä huono”. Kuulostaako edelleen tutulta? Entä jos ongelma ei olekaan siinä, että susta ei ole siihen, tai sulla ei ole riittävästi itsekuria? Oletko koskaan miettinyt, että mitä jos ongelma onkin siinä tavassa tehdä muutosta? Hyvinvointia ei tarvitse suorittaa, usein se tulee vähemmällä.

“Hyvinvointia saa usein vähemmälläkin.”

Ei ole lainkaan ihme, että pelkkä ajatus muutoksen tekemisestä alkaa uuvuttaa ja hengästyttää, jos koko paketti pitäisi laittaa kerralla heti uusiksi. Tahdonvoima kun ei ole mikään ehtymätön virta, josta riittää aina vaan. Kuten lihas, sekin väsyy. Netti on myös pullollaan toinen toistaan houkuttelevampia lupauksia ajatuksella “elämäntapamuutos 8 viikossa”. Itse lähinnä pohdin, miten ihmeessä kenenkään keho ja mieli voisi ehtiä tuollaiseen ralliin mukaan. Samaan aikaan kuitenkin tiedämme, että uusien rutiinien muodostumiseen vaaditaan roimasti toistoja.

Pienet teot kantavat muuttuvan arjen keskellä

Entä jos pysähtyisit hetkeksi miettimään, mitä olet tavoittelemassa? Pilkkoisit sen pieniksi palasiksi, ja lähtisit kulkemaan sinne askel kerrallaan. Pienin askelin, rauhassa rakentaen ja kasvattaen hyvää. Ehkä vähän tylsää, ei lupaa hetkessä kovin paljon, tiedän. Mutta menetätkö jotain, jos kokeilet? Jos esimerkiksi tavoitteesi on liikunnallinen elämä, pohtisit ensin, mitä se sinulle tarkoittaa. Millaisia tekoja ja määriä, ja mitä siellä konkreettisesti voisi olla. Sitten pohtisit nykyhetkeä; miltä liikkeesi näyttää tällä hetkellä. Mitä isompi on näiden kahden väli, sitä enemmän olisi hyvä tehdä prosessitavoitteita, eli konkreettisia pieniä tekoja tavoitetta kohti.

Seuraavaksi voisit miettiä, mikä voisi olla pienin mahdollinen askel aloittaa. Sellainen, joka ei vaadi sinulta mieletöntä tahdonvoimaa ja ponnistelua joka ikinen päivä. Mutta joka kuitenkin toteutuessaan veisi sinua askeleen edemmäs kohti tavoitettasi.

Kun sinulla on teko, mieti sitten joku konkreettinen hetki, jolloin teet tämän teon. Kohti liikunnallisempaa elämää, se voisi olla vaikka, että “joka aamu herätessä teen kehoa avaavaa dynaamista liikettä viisi minuutta”. Tai vaikka “perjantaisin klo 17 lähden naapurin Maijan kanssa kuntosalille tekemään lihaskuntoharjoittelua”. Mitä ikinä se sinulla on, ajatus on siinä, että teko on pieni ja konkreettinen, eikä vaadi sinulta liikaa arjessasi toteutuakseen. Teko tulee suhteuttaa aina omaan arkeen sopivan kokoiseksi, oma kokonaiskuorma ja lähtötilanne huomioiden.

Valitse ensin tavoite ja sitten:

• pilko se osiin
• pohdi ensimmäinen pieni teko
• tee siitä konkreettinen lause, mitä aiot tehdä ja koska

On paljon todennäköisempää, että onnistut tämän itse miettimäsi pienen teon kanssa. Pieni teko tulee helpommin tehtyä, ja siinä onnistuminen ruokkii motivaatiotasi. Väsyneenä jätämme helpommin isommat teot tekemättä, mutta pientä tekoa on helpompi kuljettaa mukana arjen keskellä. Onnistuminen lisää kokemusta siitä, että minä pystyn ja osaan. Eikö tunnukin aika kivalta kun huomaa, että hei wau, mä oon onnistunut tässä jo monta viikkoa putkeen! Ja tämä taas ruokkii sisäistä motivaatiotasi jatkaa eteenpäin. Ja näin, positiivinen kehä on lähtenyt pyörimään ja ruokkii itseään.

“Hei wau, mä onnistun! Ja positiivinen kehä lähtee pyörimään.”

On tietenkin myös tosiasia; mikään ei muutu, jos mitään ei muuta. Vaikkakin puhun pienistä hyvinvoinnin teoista, joita on kiva ja helppo tehdä, vaatii muutos aina myös jostain luopumista. Ja toisinaan sitä, että päättää toimia valitsemallaan tavalla, vaikka ei aina jaksaisi. Tällöin sama ajatus pienistä teoista kantaa, kun rima tehdä niitä ei ole liian korkealle asetettu. Muutos ei aina ole helppoa ja kivaa, ja tällöin auttaakin se, että olet etukäteen pohtinut miksi teet muutosta. Mitä saat siitä?

Miksi teet - anna arvojen ohjata tekemistä & nauti matkasta

Taannoin eräs ihminen kysyi minulta, mikä on se porkkana, jonka takia kannattaisi käydä minun treeniryhmissä. Vastasin, että se on jokaiselle varmasti eri, riippuen omista lähtökohdista ja arjesta. Itse kannustan aina pohtimaan muutosta tehdessä miksi minä haluan tätä ja mitä minä tästä saan. Eli rinnastaa muutos itselle tärkeisiin asioihin, omiin arvoihin. Tällöin asiaa on huomattavasti mukavampaa tehdä, ja se todennäköisesti tapahtuu useammin ja varmemmin. Jos matka on pitkä, eikö järkevää olisi nauttia koko matkasta?

Kun on selvillä miksi tätä teen, sitä on helpompaa muistutella itselleen vaikeimpina hetkinä. Kun tuntuu, ettei jaksa, voi muistuttaa, että kun panostan tämän teon verran, vie se minua kohti minulle tärkeitä asioita. Ja kun teot ovat riittävän pieniä ja teemme niitä toistuvasti, syntyy pikkuhiljaa uusi rutiini. Rutiini, joka vie kohti tavoitetta. Ja myöhemmin voit ottaa uuden pienen teon, joka vie sinua taas askeleen lähemmäksi tavoitettasi. Ja tikapuun tavoin, pienillä askelilla, olet lopulta vähän vähemmällä saanut enemmän.

Nauti matkasta ja tee tekemisestä mielekästä pienillä teoilla.

Ajatus hyvinvointia lempeydellä ei siis tarkoita, ettei tehtäisi mitään ja vain oltaisiin, koska aina tuntuu siltä. Lempeys itseä kohtaan on sitä, että ymmärtää kokonaiskuorman ja suhteuttaa tekemistään sen mukaan. Kohtaa itseään lempeästi hyväksyen, ja myös haastaa itseään sopivasti. Sitä, että hyväksyy, ettei asiat tapahdu hetkessä. Ja kulkee määrätietoisesti kohti omaa hyvinvoivaa arkea, pienin askelin.

Voisitko sinä tänään kohdata itsesi lempeästi kysyen mitä minulle kuuluu? Miten minä voin, ja kuljenko kohti omia arvojani? Kohti omaa arjen hyvinvointia.

Lempeydellä; Kati